Airot mun käsissä veneessä istun. Kun oikeella vedän mä oikeelle liikun. Kunpa elämä toimisi näin. Veis' mut minne haluun. Eikä myrskyjä päin. Kun pyydän omenaa saan päärynän.
Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin. Että vastatuulessakin lentää jaksaisi. Kovat oli ajat hällä takana,. Mut' kuka uskois et' on olemassa surullisia keijuja?.
Sä tiesit jo varhain liikaa. Sadut ei sua suojellu. Sateenkaaren päässä on multaa. Kerto pukkikin juopunu. Ja enkeli lapsien oli kaunis mut hiljainen.
Mä jätin miehen. Mä jätin naisen. Mä jätin kissat, koirat, kaiken. Mannerheimintielle auton. Ja avaimet rattiin. . Vaihdoin lakanat. Ja puhelimen,. Numeron ja sukunimen.
Luvattu on paljon. Rikottu enemmän. Vierelläsi valvon. Ja kauniina sut nään. . Sä oot se jonka. Löydän aina uudelleen. Taas tässä oon ja valmis. Uuteen kierrokseen.
Hei Beibe!. . Oot ollu poissa jo kauan. Sut kotiin heti mä haluan. ja kuulla kuinka sä ikävöit mua. ja miten et muihin vois rakastua. Eikä me juteltais enempää.
Jälleen suloinen sabotage. Mä putosin sun ansaas. Mä tiesin että enkelit. On kieroja kuin rinkelit. Kun pilvellesi pyrähdin. . Oon ystävä mustelmien. Tarpeeksi niistä saa mä en.
Mun kuollut ruusupuu. Kukkii kun sä tuut. Ja mun halvaantunut suu. Sua suutelee. . Jää siihen asti kunnes huudan valmis. Sun varaan laskin, oi muusa kaunis.
Oot kuin elohopeaa. Sä oot nopea. Mmm. Voi kuinka sun jalat pelästyy. Kun sun rintaa lähestyy. Mmm. . Sä tuut ja sä meet. Sun nopeet askeleet. Kaikuu mun huoneissa.
Hei älä pelkää elää oli viimeinen neuvo. Jonka yöllä sulta sain, en tiedä uskonko. Mun on nähtävä joka nurkka, tietää paksuus jään. Mä oon kuolemankielissä aina, kun mä nojaan elämään.
Mulla on jalka. Ja toinenkin. Mulla on keuhkot. Ja silmätkin. Mulla on korvat. Ja yhdessä kädessä sormii 5. Mullon nää kaikki. Siis, miehistä viis. . Mulla on sydän.
Oi kultaisin.. Tää on kylmä maa.. Et sydäntäs,. palelluttaa saa.. . Niin tahtoisin,. kanssas kulkea.. Ja pahalta. silmäs sulkea.. . Mut viereltäin mun.
Kolmenkympin kriisin tunnistaa siitä. Ettei maastoauto Fredal yksinään riitä. Etsii stressipäissään itsellensä puolison. Kun pelkää että hedelmällisyys koht ohi on.
Otan sua ranteista kii ja sidon käsinojiin. Tää on ainoa mun keino paeta. Nään ku siin tuolissas oot jo huolissas. Tätä tahtois en, tää on mun keino viimeinen.
Taivaalla suolapilviä. Oi kun ne kuivaa mun suupieliä. Mä arvaan, sä tulit takaisin. Mun kaupunkiin jonka taas pistät sekaisin. . Mene pois. Et lähelle tulla saa.
Tarvitsen vain yhden valion. Malliksi mun oman Julion. Liian kauan jo kevyt ja kivetön. On ollut mun vasen nimetön. Vaik oon hiljainen ja vähän pelokas.
Niin, joka päivä on kai liikaa. Et aina haluu nähä mua. Ja mä yritän ymmärtää. Et sun sydän on ähky. Ja kohta se räjähtää. Mut beibe, beibe, beibe. Mä oon vähän sellainen.
Mä näin jo kaukaa kun hän saapui. mun oven viereen ja sitoi hevosen puisen kaiteeseen.. Eikä hän peremmälle tullut katseli siinä vain kun. vaatteet hänen hain eteiseen..
Laatikot ullakolla, jalanjäljet nurmikolla. Sä jätit kengätkin. Ja kun niitä laatikoita avaan ja sun muistoihisi palaan. Tiedän; oot vapaa viimeinkin.
Yks päivä olin surullinen ja rahaton. Olin saanut potkut töistä kun tää lama on. Mä päätä raavin, mistä käärin edes yhden setelin. En kyennyt ku itkemään mutta siitä keksinkin.